Jos rooli ja titteli ei määrittele sinua, mikä sitten määrittelee?

Tässä tekstissä puhun siitä, mikä työelämässä on muuttumassa — ja miksi juuri nyt on kriittinen hetki tarkastella uramuutosta nimenomaan ammatillisen identiteetin muutoksen kautta.

Tajusin vuoden 2025 lopussa yhden tärkeän asian: minun asiakkaat eivät ole urajumissa.

He ovat ammatillisen identiteetin murroksessa. Aloin kutsua tätä murrosvaihetta identiteettikuiluksi: välitilaksi, jossa tunnet kasvaneesi ulos aiemmista urahaaveistasi, mutta kasvu ei vielä näy sinun ajattelussa, tavoitteissa, teoissa ja näin sinun työssä.

Tänään haluan puhua lisää siitä, mikä työelämässä on muuttumassa – ja miksi just nyt on kriittinen hetki ajatella uramuutosta nimenomaan ammatillisen identiteetin päivittämisenä “ajan tasalle”. 

Ammatillisesta identiteetistä tulee uramuutoksen ankkuri

Perinteisesti uraa on rakennettu näin:

1. Hanki oikea koulutus

2. Kerää työkokemus

3. Etene ylöspäin

4. Toista

Kaavio: perinteinen uramalli.

Mutta tämä malli on murtumassa ja monelta osin jo murtunut:

• siirtymiä tapahtuu sivuille, ylös ja alas

• yrittäjyys ja palkkatyö yhdistyy saumattomasti

• entry-level -paikkoja on vähän tarjolla, eikä aina ole tarvetta aloittaa ihan nollista

• työtehtävien ja työn tekemisen tapojen muutokset pakottaa ihmiset muuttumaan ja työssä voi onnistua myös ilman formaalia koulutusta

• harvalle perheelliselle asuntovelalliselle ammattilaiselle on mahdollista lähteä vuosiksi uudelleenkouluttautumaan ilman aikuiskoulutustukea

• rekrytointi on työnantajalle riski, jota halutaan minimoida palkkaamalla se, jolla on osoittaa motivaation lisäksi myös konkreettista käytännön osaamista 

Rooli, titteli tai koulutus ei enää määrittele sitä, mihin sinusta on. Sinun ammatillinen identiteetti määrittelee sinun roolin ja tittelin.

Ne kunnianhimoiset ja visionääriset moniosaajat, joilla ei ole selkeää käsitystä siitä, keitä he ammatillisesti ovat sekä kykyä sanoittaa tätä, jumiutuvat paikoilleen – vaikka pätevyyttä ja potentiaalia löytyisi.

Ne puolestaan, jotka vievät oppimaansa käytäntöön identiteetin tasolla JA osaavat selkeästi ilmaista keitä he ovat, minkälaisten asioiden takana he seisovat, mitä he edustavat ja miten he johtavat itseään, uraansa ja tiimiään, etenevät urallaan nopeammin kuin ne, joilla on vaikuttava CV, mutta eivät ole tehneet tätä harjoitusta.

Mikä on ammatillinen identiteetti?

Huomaan, että ammatillinen identiteetti sekoitetaan usein titteliin, rooliin, työtehtäviin, henkilöbrändiin tai koulutuksen luomaan viitekehykseen siitä, mitä sinun tulisi tehdä, osata ja ajatella.

Ammatillinen identiteetti tai itse puhun vielä laajemmin ammatillisesta johtajuusidentiteetistä, on kuitenkin sisäinen viitekehys, joka määrittää:

• mihin rooleihin sovit ja mihin et

• missä asioissa olet parhaimmillasi ja mihin tarvitset tukea

• miten teet päätöksiä epävarmuuden keskellä

• miten johdat itseäsi ja muita

• minkälaista arvoa ja ajattelua sulta voi odottaa

• mihin olet urallasi menossa nykyisestä roolista riippumatta

Tämä on sisäistä työtä, joka näkyy ulospäin siinä, miten puhut itsellesi ja itsestäsi. Se näkyy jokaisessa keskustelussa, jonka käyt muiden kanssa. Se näkyy uraasi liittyvissä päätöksissä — niissä, jotka teet itse ja niissä, jotka muut tekee sinun puolesta.

Ja se näkyy siinä, mitkä uramahdollisuudet tulee sinun luokse ja mitkä mahdollisuudet luot itse.

Miksi tämä muutos tuntuu niin vaikealta?

Ehkä olet oppinut sopeutumaan muutoksiin, koska oman polun rakentaminen pelottaa tai tuntuu mahdottomalta. Työnhakuun ja yrittäjyyteen liittyen opetetaan kyllä strategioita, mutta harva puhuu siitä, miten rakentaa ja sitoutua visioon, johon strategialla halutaan päästä. Länsimainen yhteiskunta ja kapitalistinen talousjärjestelmä ohjaa haluamaan ja tavoittelemaan jatkuvasti enemmän, mutta ei opeta, miten tuntea itsensä ja määritellä, mikä riittää.

Kaikki, mikä poikkeaa tästä “normista” on aivoille uhka, koska se erottaa sinut muista.

Identiteettityö on henkistä työtä ja se tuntuu ajoittain epämukavalta, koska se vaatii raivorehellisyyttä ja luopumista eri kerroksista itsestään.

Erityistä rehellisyyttä siitä:

• mikä sinulle on aikuisten oikeasti tärkeää

• mistä olet kasvanut yli

• missä asioissa sinun on vielä kasvettava

Ja luopumista siitä, kuka on joskus ollut ja kuka voisit olla kaikissa eri vaihtoehtoisissa tulevaisuuksissa. Se tuo esiin elämän ja ajan rajallisuuden sekä näkyväksi omat valinnat. Et joudu päästämään irti pelkästään menneestä, vaan joudut luopua myös niistä potentiaalisista vaihtoehtoisista tulevaisuuden sinuista, jotka olisit voinut olla.

Se epämukavuus, kipu jopa, on vero, joka tulee maksaa, kun haluaa muuttua, kasvaa ja pysyä järjissään työelämän murroksessa. 

Ja kun uskallat tehdä tämän työn, tämä voi tapahtua

Työskentelin loppuvuonna 2025 asiakkaan kanssa, joka oli toiminut pitkään vaativisissa asiantuntija- ja projektinhallintatehtävissä. Hänellä oli vaikuttava CV, kovat suosittelijat ja tutkintoja moneen lähtöön. Hän tuli minun luokse, koska ei saanut otetta siitä, mitä halusi tehdä seuraavaksi. 

Hän oli huomannut hakevansa ja saavansa tehtäviä, joita ei sisimmässään halunnut, mutta hän ei nähnyt itsessään samaa johtamispotentiaalia, mitä muut hänessä näki.

Kun aloimme työskennellä yhdessä, kävi ilmi, että henkilökohtaisten ja ammatillisten muutosten vuoksi häneltä oli kadonnut sisäinen konsepti, jolla sanoittaa itseään ammatillisesti ja johtajana ilman, että se tuntui päälleliimatulta.

Kun hän rakensi ammatillisen johtajuusidentiteettinsä sisäisen maailmansa pohjalta, eikä vain titteleiden ja koulutusten kautta, kaikki muuttui.

Neljä kuukautta yhteistyömme aloituksesta, hän sai ja vastaanotti työtarjouksen johtamisrooliin. Kaikki tarvittava osaaminen häneltä löytyi jo, ja valmennuksen avulla hän uskaltautui olemaan se, keneksi hän oli kokemustensa ansiosta kasvanut.

Mitä tämä tarkoittaa sulle?

Jos tunnet olevasi jumissa urallasi ja sulla on kiire tehdä tilanteeseen muutos, kysy itseltäsi tämä:

“Olenko rakentamassa ansioluetteloa vai ammatillista identiteettiä?”

Jos rehellinen vastauksesi on ansioluettelo, se ei ole väärin, mutta se saattaa selittää, miksi edistyminen tuntuu tahmaiselta ja tunnut päätyväsi pyörittelemään aina samoja kysymyksiä.